Mitä on makrotaloustiede

Kansantaloustieteen eli taloustieteen yksi osa-alueista on makrotaloustiede. Tässä käsittelyn kohteena ovat ne ilmiöt, jotka kattavat koko talouden. Koko talouden tutkinta voidaan jakaa myös osiin, missä tarkastellaan yritysten, yksilöiden ja kotitalouksien käyttäytymistä. Makrotaloustiede on kuin mikrotaloustieteen vastakohta. Mikrotaloustieteestä tutkitaan yksilöiden, yritysten ja kotitalouksien taloutta sisältäMacroeconomics käsin, kun taas makrotaloustieteessä tutkitaan niitä talouden kokonaisuuden näkökulmasta. Makrotason tutkimiseen kuuluvat esimerkiksi taloudellisen kasvun tarkastelu, sekä suhdannevaihteluiden ongelmien selvittäminen. Tämä tiede pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, miten hallituksen politiikka voi tehokkaammin tähdätä ja saavuttaa talouskasvun, työllisyyden, hintavakauden ja tietenkin vaihtotaseen suhteen. Merkittäviä käsitteitä tässä tieteessä ovat rahatalous ja reaalitalous. Tutkimus keskittyy aggregoitujen suureiden tutkimiseen taloudessa. Päämääränä on saada ymmärrys ja tietty ennustettavuus talouden indikaattoreihin, jotka on laskettu kansantalouden tilinpidon kautta. Vaikka makrotalous onkin taloustieteen osa-alue, voidaan sekin jakaa kahteen eri näkökulmaan. Yksi näis
tä on keynesiläinen taloustiede ja tässä painotetaan vahvasti kysynnän merkitykseen. Toinen näkökulma on nimeltään tarjontapuolen taloustiede. Eri koulukunnat painottavat usein vahvasti jompaankumpaan näkemyksistä, mutta kumpaakaan ei voida täysin kannattaa yksinään.

  • Keynesiläinen taloustiede

Tässä taloustieteessä keskitytään selittämään työttömyyttä ja suhdannevaihteluja kokonaiskysynnän kautta. Tämä luo ajatuksen, että muuttamalla hallituksen rahapolitiikkaa tai kulutusta, voidaan vaikuttaa merkittävästi suhdannevaihteluihin. Alunperin aktiivisen politiikan katsottiin olevan ratkaisu talouden tasapainottamiseksi.

  • Tarjontapuolen taloustiede

Tässä näkemyksensä painotetaan Sayn lakia ja ajatellaan, että tarjonta on kysynnän luoja. Tarjontapuolen ajattelutavat ovat hyvin lähellä uusklassista taloustiedettä, joka sai alkunsa 1970 – luvulla, vastakohdaksi keynesiläisyydelle. Tällä puolella painotetaan, että rahapolitiikan tulisi keskittyä ainoastaan rahan arvoon, joka määräytyy kysynnän ja tarjonnan kautta. Korkotasolle ei nähdä tarvetta asettaa tavoitteita ja veropolitiikkaa tulisi hyödyntää vain merkityksellisten ja kannattavien valtion sijoituskohteiden rahoittamiseen. Samoin verotuksen haitalliset vaikutukset tulisi huomioida tarkasti.

Mikrotaloustiede jakautuu myös useaan eri koulukuntaan. Näihin kuuluu esimerkiksi:

  • Monetarismi, jossa inflaation uskotaan olevan kokonaan rahapolitiikkaan liittyvä ilmiö.
  • Uuskeynesiläisyys, jonka puolella luodaan malleja mikrotaloudellinen perusta, mutta analyyseissä säilytetään keynesiläisiä teemoja.
  • Itävaltalainen taloustiede, jossa puolestaan painotetaan rajattuun tietämykseen, talouden jatkuvaan epätasapainoisuuteen, arvon subjektiivisuuteen ja tulevaisuuden epävarmuuteen.